Vahvat ja heikot

Kaupan isot jyräävät!

Kaikki tietävät, että S ja K ovat kaupan kaksi jättiä ja hallitsevat ruokakaupan markkinaa suvereenisti. Sen tietää harva, mikä osuus koko vähittäiskaupasta näillä kahdella on. Laskin sen: 43,0 %. Tällä vuosituhannella S on noussut ja K kutistunut, mutta niiden yhteinen osuus kaupan kakusta on iso ja se on minusta hyvä asia.

On nimittäin hyvä, että viiden miljoonan asukkaan maassa on kaksi erilaista tehokasta yritystä, joissa molemmissa osataan asiat. S on keskittynyt tavara-aloista isoimpaan, ruokaan. Sillä on kaksi suurinta ketjua, joista S-marketia auttoi pääsemään nykyiseen asemaansa yrityskaupat. Kymmeneen vuoteen ketjun markkinaosuus ei kasvanut ennen viime vuotta. Prisma puolestaan on koko ajan kasvanut kahteen suuntaan. Myymälöitä  on nyt tuplasti enemmän kuin vuonna 2000  ja uudet ovat todella massiivisen kokoisia.

Kesko seisoo kolmella jalalla: ruoka, rauta ja auto. Ruuassa K:n osuus on pudonnut vain kuusi pinnaa huippuvuosista. S sai etumatkan ostettuaan Elannon ja Sparin. Ilman niitä kauppoja K olisi todennäköisesti edelleen ykkönen.

Kauppajättien kisaa kommentoidessa unohdetaan usein se, että K-kauppojen määrä väheni dramaattisesti 1990-luvulla. S-kaupat joutuivat lopettamaan kyläkauppansa kymmenen vuotta aiemmin ja oli vähällä kokonaan kaatua. Pelastumisesta on kiittäminen Juhani Pesosta ja Jere Lahtea, jotka omia joukkojaan uhmaten saneerasivat ryhmän ja veivät uudelle uralle.

K rakensi menestyksensä sokkelin 1960-luvulla kun vastoin monien kauppiaiden vastustusta Kesko sai luvan hankkia kauppapaikkoja, alkoi systemaattisesti kouluttaa ja rahoittaa kauppiaita. Keskon vaiheista on juuri ilmestynyt kirja Rohkea kauppajätti, jossa Anitra Komulainen ansiokkaasti esittelee vaiheita, jotka johtivat nykyiseen tilanteeseen. 

Lidlillä on tärkeä merkitys siihen, että ruokakaupassa on kilpailua. Euroopan suurimman yrityksen muskeleilla voi hyvin laittaa kampoihin suomalaisille kilpakumpaaneille. 

Ruokakaupan keskittymistä valittaville ei selvästikään ole ihan selvää, miten todellista kilpailu on eikä se, kenen syytä tai ansiota nykyinen asetelma on. Oleellista on, että jokaisella asiakkaalla on mahdollisuus valita hyvistä paras ja sen nykyinen tilanne kyllä mahdollistaa.  

Kotimaisen osaamisen varmin osoitus on se, että ulkomaisten ketjujen osuus Suomen vähittäiskaupasta on edelleen vain 16 %, vaikka ketjujen määrästä neljä kymmenestä onkin ulkomaisia. 

Kauppalehden dramaattinen kaavio ulkomaisten ketjujen osuuden kasvusta koskee eniten urheilu- ja muotikauppaa, joissa kuuden ketjun kärjestä löytyy enää vain muutama suomalainen nimi. Urheilukaupassa laskin Partioaitan suomalaiseksi, vaikka se on nykyisin ruotsalaisomistuksessa. Eikä Lindex minusta ole suomalainen, vaikka Stockmann sen omistaa.